Ikävöin hetkiä jolloin katselimme elokuvia yhdessä saatoimme yhden jossei toisenkin oluen nautiskella. Katsoimme näitä aamuun asti ja ehkä jotain muutakin samalla tehtiin. Ikävä hetkiä kun rannalla yhdessä käveltiin taikka ympariinsä autolla ajeltiin. Ikävä hetkiä jolloin yhdessä naurettiin ja huolettomasti asioita toisillemme kerrottiin. Toivottavasti joskus samaan paikkaan pääsisin. Olet todella tärkeä mulle! 🙂
Minulla on kaipuu kaikkia niitä kohtaan jotka ovat osa minun elämää taikka olleet osa elämääni jossakin vaiheessa sitä. te kaikki rakkaat ystävät, kaverit. Olette olleet suuri osa elämääni ja toivon että vielä tulevassakin olette sielä sillion kun minä maassa olen. taikka silloin kun hauska yhdessä pitää haluaisi. Te olette se minkä vuoksi täällä jaksaa olla …
en mitään pahaa tarkoittanut, en teollani en ajatuksillani. Silti huonoa sä tykkäsit, en tiedä miten mä sen sulle kertoa pystyisin et sen uskoa sä saattaisit. Olet minulle tärkeä todella todella tärkeä usko se nyt, eläkä enää minusta pahoja ajattele. Toivon et viel sä tän kaiken ymmärrät ja samalla minulle hyvyytesi suot, ikävä on en sitä …
et sä mieltäin pahoittanut, ei se sun syytäs olla voi. Omahan se vika oli, minkäs teet? Minä olen minä en pääse siitä mihinkään enkä välttämättä tahdokkaan. Olet sinä ihana, suloinen, ja todella lähellä sydäntäin. Älä mene pois elä luotain katoa, minä tarvitsen sinua, älä mihinkään sä karkaa.
jos elämä olisi helppoa, niin mitä sillä silloin tehdä. elämän vaikeudet antavat elämälle potkua ja haastetta. silloin tietää eläneensä, kun huomaa että on tosisaan yrittänyt ja antanut elämälleensä kaiken. joten älä kierrä haasteita, taikka mene siitä mistä aita on matalin. ota elämän haasteet tavoitteeksi itsellesi ja pääse niistä yli.
milloin tietää löytäneensä rakkauden? onko se silloin kun ei muuta pysty ajattelmaan vaiko onko se siitä että sydämmesi syke nousee pilviin kun hänet näät tai hänen kanssa puhut. vaiko onko se kaikkea tätä. tämä tapahtuu kaikille meille toisille nopeampaa ja toisille hitaammin mutta varmasti kaikille joten älä luovu toivosta vaan odota sitä oikeaa.
Mitä tänne jää JOS mä lähden täältä. Tuo kysymys monta kertaa mielessäin kaikuu. Jokainen murtuu kun tarpeeksi päin kasvoja lyödään. Mitä se ois jossei täälä enää ois. Ei enään turhia kyyneleitä, ei masennusta eikä kurjuutta. Olisi pelkkää ilmaa vain. Se mikä minut täällä jaksaa kulkemaan ja kestämään tämän kaiken paskan olette te läheiset, perhe ja …
Kylmä hiljaisuus sisälläin huutaa. Ei ympärillä ketään kelle murheitain kertoo. Ei ystäviä ketkä minut jaloilleni taas saisi. Kaikki tämä niin raskasta yksin on kantaa, ei rakkautta mitä muille antaa. Vain kylmä, kylmä hiljaisuus ja musta, karu pimeys joka minut ympäröi. En tätä enään kauaa yksin kestä, mutta eipä kukaan lähtöäni estä.
Tervetuloa! Tämä on ensimmäinen blogimerkintäsi. Muokkaa tai poista tämä, ja aloita kirjoittaminen!
